Yömelonta Pyhäjärvellä

Heinäkuun puolessa välissä Lapissa on yötöntä yötä, valoisaa, kuulakasta ja
ihanaa. Sain kokea sen ensimmäisen kerran tänä kesänä. Yövyin Kairosmajan
rantamajassa ja ikkunani oli Pyhäjärvelle päin. Heräsin aamuyöstä ihailemaan
järven tyyntä pintaa ja kesäyön kauneutta.

Haaveilin, että olisin melomassa tuossa kauniissa maisemassa. Toin haaveeni julki Kari-isännälle ja asia järjestyi. Illalla oli laiturilla keltainen, yhden hengen kanootti odottamassa melojaa. Ajattelin lähteväni melomaan vasta aamuyön puolella, lukisin siihen asti. Lukemisesta ei kuitenkaan tullut mitään, yhtenään hyppäsin ylös ja ihailin "kanoottiani" laiturilla.

Lopulta en jaksanut odottaa enää ja puin verkkarit ylleni, hain saunan verannalta pelastusliivit ja kävelin laiturille.Kello oli ehkä 23.00 tai vähän yli. Kanootti muistutti jättikokoista banaania. Heilautin kanootin veteen ja laskeuduin itse kanoottiin istumaan.

Mikä valtava ilo! Tyyni järvenpinta sai minut aivan kuin varoen laskemaan melan veteen, en olisi halunnut rikkoa järven peiliä. Suuntasin Soutajatunturia kohti. Kanootti kulki tosi kevyesti kuin itsestään. Olimme kuin yhtä, vesi, kanootti ja minä. Mikä luonnon rauha, oma hiljaisuuden retriittini. Annoin itselleni luvan elää tässä ja nyt, aivan kuin mitään muuta maailmaa ei olisikaan. Olin Jumalan luonnon rauhassa. Kanoottini lipui hiljalleen kohti Pyhäjärven vastarantaa mukaellen järven poukamia ja niemekkeitä.

Ajatuksiini ponnahti jostain, että minähän olen hiihtänyt juuri tässä kohdassa. Kiitin Jumalaa, että Hän on luonut niin valtavan rikkaan ja monimuotoisen luonnon ja vuodenajat Suomeen.

Valtava lintuparvi pyrähti lentoon aivan kanootin läheltä. Harmittelin, etten tuntenut lintuja paremmin. Päätin, että ostan lintukirjan ja opettelen sitä pikkuhiljaa. Kesäyön aurinko valaisi melojaa juuri puiden latvojen tasalta. Miten kaunista! Tämän tunnelman ja näkymän tahtoisin laittaa purkkiin ja nautiskella hankalina ja ikävystyttävinä päivinä lääkkeeksi.

Välillä meloin tosi lujaa niin, että vesi kohisi kanootin keulan molemmin puolin,välillä kanootti lipui juuri ja juuri eteenpäin. Se hiljaisuus ja rauha mikä vallitsi ympärilläni valui sismpääni ja täytti minut. OLIN ONNELLINEN.

Yllättävän nopesti kanoottini lähestyi Kairosmajan rantasaunaa. Olin kiertänyt koko Pyhäjärven. Vedin kanootin laiturille ylösalaisin, vein pelastusliivit paikoilleen ja suuntasín kulkuni savusaunalle. Illlalla sauna oli lämmin ja menin katsomaan,vieläkö löylyä riittäisi. Riittihän sitä. Jatkoin hiljaisuuden retriittiäni vielä savusaunan hämärässä. Lämmin löyly kietoi minut kuin äidin syli.

"Rauhan minä annan teille, minun rauhani" jotain tuosta lauseesta ehkä ymmärsin siinä istuessani. Tätä kaikkea muistelen vielä kauan!